enpä ois uskonu mihin tääkin homma kääntyy...

Uskomatonta, taas hoitovirhe. Tuolla kuntoutus osastolla alkoi keuhkoihin kertyä nestettä. Viikon kerkisi olla kuntoutus osastolla kun jouduttiin siirtämään sairaalaan teholle. Kun tiputuksena menee paljon tavaraa niin verisuonet ovat kovilla niinpä päätettiin laittaa kanyyli kaulasuoneen. Kun pääsi takaisin leikkaus-salista niin tuli ongelmia ensin luultiin että on infarkti mutta olikin liian tehokas tiputus. 1.5 litraa nestettä tunnissa, kun sitä muutenkin on liikaa 8 - 10 kg. Hengitys romahti, sydän rupesi oireilemaan. laitettiin painehappi, nitrotippa ja nesteenpoisto suoraan suoneen. Viikko on mennyt ja kaikkea ylimääräistä nestettä ei ole saatu pois. Kalsium romahti ja todettiin aliravitsemustila. Perjantaina todettiin keuhkokuume, vaihdettiin antibiootit jotka taas saivat vatsan aivan sekaisin.Tulehdusarvot nousivat 61, nyt on tullut parissa päivässä alaspäin tänään 42. Tänään todettin alhainen hemoglobiini vain 91, kaksi pussia punasoluja annetaan. Kaikenkaikkiaan kymmenen erilaista putkea, letkua, piuhaa.

 Olen miettinyt että jos itse lukisin jonkun blogista tai joku kertoisi vastaavan tarinan, niin tuskimpa ihan suoralta kädeltä uskoisin. Niin monta käännettä tämäkin touhu on saanut.

Mieheni pelkää että kyllästyn käymään sairaalassa, onneks on sentään Porvoossa.

Sairaalassa jyllää norovirus, ja vierailu luvan saaminen on joskus kiven alla. Riippuu vuorossa olevsta hoitajasta, joku noudattaa sairaalabyrokratiaa orjallisesti, joku toinen taas ajattelee enemmän asiakkaan etua. Sillä jos en pääsisi päivittäin katsomaan niin mieheni mielenterveys olisi uhattuna. Tänään on 54 sairaalapäivä.

Olen kai ilkeä ihminen kun passitin naapurin mamman sairaalaa viikko sitten.  Hän sai veritulpan pääsiäisenä ja kotiutettiin muutamaa päivää aiemmin, kovin huono kuntoisena. Maanataina poikani sanoi että ihan kun joku valittaisi, käskin mennä katsomaan mikä on hätänä. Pirkko oli kaatunut pihalla ja loukannut päänsä. Oli huono vointinen ja sekava oksenteli verta ja pyörrytti kovin. Päätin soittaa hälytyskeskukseen koska en uskaltanut jättää häntä yksin kun en saanut hänen lastensa puhelin numeroita mistään. Aikanaan sain pojan kiinni ja hän tuli paikalle. Ambulanssikin tuli lähes tunnin odottelun jälkeen. Eivät ensin olisi ottaneet Pirkkoa kyytiin, Pirkko oksensi runsaasti verta ja ambulanssimiesten mieli muuttui. Pirkolla todettiin kallonmurtuma ja aivoverenvuoto. Tapasin hänet tänään ja vaikutti vähän paremmalta.

Jotensakin tuntuu että tämä hieno hoitotakuu järjestelmä on pahasti kesken kehityksen. Minun mieheni ja Pirkon tapaus näyttää sen että kotiuttamis paine on liian suuri. Kotiutetaan vajaakuntoisena ja sitten paikkaillaan tehtyjä virheitä moneen kertaan.