Joskus on vaan niin että kun elämä rupee antamaan niin saa pesäpallomailalla kahden puolen päätä. Tiistai- iltana lähdin tavallisesti tiffanykurssilla niinkuin aina ennenkin. Jos olisin tiennyt mitä kotiin palatessa tulee tapahtumaan niin oisin luikkinut häntä koipien välissä kovaa ja kauas.

Mies valitti kun on niin huono olo. Sovittiin että aamulla katsotaan pitäiskö soitella arvauskeskukseen. Olo huononi kuitenkin niin nopeasti että soitin päivystykseen, sieltä tuli neuvo että soita ambulanssi. Sen tullessa paikalle mieheni oli hädin tuskin tajuissaan. Ensiavun jälkeen vietiin sairaalaan, epäilyksenä keuhkoveritulppa - hengittäminen oli vaivaloista, keuhkoissa nestettä ja painehapella pysyi tajuissaan. Aamulla soittaessani sairaalaan kerrottiin että sydämessä on eteisvärinää eikä lääkitys tehoa, verenpaineen alapaine laski tasolle 36 - 38. Munuaiset lakkasivat välillä toimimasta. Virtsan eritys palautui kuitenkin keskiviikko iltapäivällä. Eteisvärinän lisäksi tuli kammiovärinä, sydämmen syke vaihteli 38 - 120 kertaa minuutissa. Tutkimuksia haittasi se ettei kärsi olla kuin puoli-istuvassa asennossa, selällään tehtävät kuvaukset jäi tekemättä tukehtumis uhan vuoksi. Eilen siirrettiin Helsinkiin Töölön sairaalaan, illalla saatiin tehtyä angiografia = varjoainekuvaus. Kolme sepelvaltimoa 100% tukossa, yhdessa tukos 70 %. Siihen tehtiin ensiapuna pallolaajennus, ohitus leikkaus on niin pian kuin suinkin mahdollista. Lisäkoplikaationa virtsaan erittyy verta. Sen syy pitää selvittää. 

Kertaakaan en ole päässyt katsomaan, Porvoon sairaalassa jyllää norovirus ja kotona norovirus epäily. Jotain positiivistakin täytyy yrittää löytää, mieheni on parhaissa mahdollisissa käsissä.

Pakko pitää itsensä koossa, jos minä romahdan, niin sitten romahtavat lapsetkin.

 Että elämä ei olisi näin helppoa tuli eilen kaksi suruviestiä.

 Nuoremman siskoni 20-vuotias poika on menehtynyt stressipsykoosiin. Älytöntä palomies-ensihoitaja ...

 Partioystäväni menehtyi aivosyöpään, tieto tuli eilen. Hautajaiset ensiviikolla.