Tänään on se päivä jota olen odottanut ja pelännyt. Eikan viimeinen päivä. Eikka on ollut tajuton lauantai-illasta lähtien, niinkuin nukkuisi syvää unta.Yöllä oli välillä melkein tajuissaan ja kovasti halusi jutella. Sydän sykkii, muita elonmerkkejä ei ole ollut enää tunteihin. Välillä huokaisee syvään. Sitkeä on elämänlangan viimeinen säie. Jotenkin lohduttavaa tietää ettei kipuja ole. Kolmeen asti jos pieni sydän jaksaa sykkiä niin on viimeisen piikin aika.